sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Johanna Hulkko: K18

Karisto 2016
Rento pieni kirja nuoruudesta ja viisaudesta. Kirjan kertoja-minä on Aksu, lukion ekaluokkalainen. Perheen kesken Täpälys. Aksun perheeseeen kuuluvat äiti Muikku, iskä Skä, pikkuveli Räätiö, pikkusisko Älykääpiö sekä seropi nimeltä Korppu. Aksu käy siis lukiota ja pitää tietokonepeleistä. Elämän keskipiste on tyttöystävä, ihana sirkusprinsessa Maria, the Beibe, jolla on maailman rumimmat korvat. Niitä Aksu ajattelee silloin kun muiden kehonosien ajatteleminen kuumottaa liikaa. 

Perhe lähtee reissuun ja Aksu jätetään vahtimaan taloa ja Korppua - mahtavaa!
Mä yksin tän talon herrana. Kun ovi kolahti ja takavalot vilahti, mä huusin niinkuin joku Herkules.
Kirjan kuvituksen on tehnyt Sylvester Kivelä

Talon herruus alkaa mukavasti, Maria tulee kyläilemään mutta haetaan yöksi kotiin. Aksu raahaa kajarit ja pelikoneet olkkariin, pistää musat ja peliäänet täysille. Myöhemmin paikalle ilmestyy Noora, Aksun pelikaveri. Nuoret löytävät viinilaatikon jämät, ja homma lähtee käsistä. Noora on huonossa kunnossa, ja Aksu miettii soittaisko ambulanssin vai herättäisikö Skän. 
Aikuiset tulevat apuun ja yöstä selvitään hengissä. Mutta mitä Maria sanoisi tästä kaikesta? Aksu päättää kertoa kaiken, mutta vie aikansa kerätä rohkeutta. Maria ehtii jo ajatella vaikka mitä. 

Kirjassa Aksu puhuu nuoren pojan kieltä. Kielen autenttisuudesta en tiedä, enkä edes ymmärtänyt läheskään kaikkea, varsinkaan pelitermejä. Mutta ilmaisuille nauroin monta kertaa ääneen. Aksu eli täpälys on riemukas tuttavuus, joka osaa ottaa opikseen myös mokailuistaan. 

Loppulauseeks vois Kurpan mukaan laatia jotain eeppistä tyyliin Nykäsen Matin viisaudet mutta olkoon. Vilkutukset kuitenkin Katariinalle. Se saatto pelastaa videoillaan Nooran hengen. Ja jos kaikki maikat olis sellasia ku se, tää kolmas kivi auringosta olis aika helvetin paljon parempi paikka olla nuori.
Ja nyt:
Esirippu.
The end. 
Törmäillään. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!