Mari Jungstedt: Kullan kallis

Otava,2016

Mari Jungstedt kuuluu ehdottomiin suosikkeihini pohjoismaisen dekkarin saralla. Kirjat sijoittuvat kauniiseen Gotlantiin. Komisario Anders Knutas on hyvin inhimillinen, ei mikään yli-ihminen niinkuin dekkareiden poliisit joskus. Hän kipuilee oman menneisyytensä kanssa. Nyt hänellä on vihdoin rinnallaan kollega Karin Jacobsson, jonka kanssa suhde on orastanut jo edellisissä kirjoissa. Mielenkiintoiseksi suhteen tekee se, että pari on yhdessä sekä työn merkeissä että vapaa-ajalla.

Kaunis ja perinteikäs maatila Gotlannin luonnonkauniissa ympäristössä on menossa myyntiin. Kiinteistövälittäjä Sanna Widding on menossa tutustumaan myytävään kohteeseen,  jonka omistaa perikunta, kolme sisarusta. Myynnissä on ristiriitaisuutta, mikä arveluttaa hiukan Sannaa. Sisaruksista Julia asuu tilalla ja harjoittaa lammastaloutta, eikä ole halukas myymään. Hänellä ei kuitenkaan ole varaa lunastaa sisarustensa osuutta tilasta. Sisaruksista sekä Marialla että Danielilla on akuutti rahantarve, ja kiire saada tila myytyä. Nuorin sisaruksista, Elias, on kuollut kymmenen vuotta aikaisemmin kiipeilyonnettomuudessa Chilessä. Tällä tutustumisreissulla Sanna tulee murhatuksi.

Pian toinenkin nuori nainen kuolee. Murha-ase on niin erikoinen , että tapaukset ovat selvästi saman tekijän käsialaa. Eivätkä kuolemantapaukset jää tähän. Kaikki tapahtumat tuntuvat liittyvän myytävään maatilaan. Julia alkaa saada outoja viestejä menneisyydestä.  Murhaaja on myös runollinen, sillä hän jättää jokaisen uhrinsa läheisyyteen Karin Boyen runonpätkän, jotka saavat poliisit entistä enemmän ymmälleen. Mitä murhaaja yrittää runoilla kertoa?

Kirja on niin sujuvaa luettavaa, että luin sen parissa illassa. Jungstedt johtaa taitavasti lukijaa kohti loppuratkaisua, mutta se on kuitenkin yllätyksellinen. Kunnon dekkarissahan ennen loppuratkaisua joku joutuu vakavaan vaaraan, ja pelastuu täpärästi. Tässäkään asiassa ei tullut pettymystä.